Mutta minäpä, Ani Harva, olen. Näin ei suinkaan ole ollut elämässäni aina, vaan eettinen monisuhteisuus on kietonut pauloihinsa vasta viidenkympin kypsemmällä puolella.
Olen melko keskiluokkainen ja vahvasti keski-ikäinen täti-ihminen. Olen ollut naimisissa ja eronnutkin jo aikaa sitten. Lapset ovat jo aikuisia, lastenlapsiakin löytyy. Elämässäni on ollut myös useiden vuosien kuivia kausia, siis jaksoja jolloin seksiä tai seurustelusuhteita ei ole ollut pitkiin pitkiin aikoihin. Jossain vaiheessa ajattelin melko vakavastikin, ettei tulisi enää koskaan olemaankaan – että se juna meni jo. Vähänpä tiesin, onneksi.
Miten ihmeessä oikein päädyin tällaiseen epätyypilliseen elämäntapaan ja ihmissuhdenäkemykseen? En todellakaan ole pyörinyt missään polypiireissä tai alakulttuuriporukoissa joista olisin “keksinyt” että näinkin voi elää ja ihmissuhteensa rakentaa. Sattumillakin on varmaan osansa, mutta tämän hetken perspektiivistä koen, että olen kasvanut kohti nykyisiä valintojani oikeastaan koko ikäni.
Ensimmäisen konkreettisen kosketuksen polyamoriaan sain muutama vuosi sitten. Kuulinko peräti koko sanasta vasta tuolloin, en enää tarkalleen muista. Jos minulla ylipäätään mielikuvia oli polyamoriasta ollut, niin jotain ituhippien marginaalimeininkiähän se edusti. Olin itse tuohon aikaan epämääräisessä on/off-suhteessa mieheen, jolla oli voimakkaat defenssit henkisen lähelle päästämisen suhteen. Jossain kohtaa turhauduin niin, että aktivoin Tinder-tilini – ja tutustuin ikäiseeni avoimesti polyamoriseen mieheen. Vietimme vain yhden yön yhdessä, mutta se oli minulle hyvin vaikuttava ja merkityksellinen tapahtuma. Täydellinen markkinointitemppu polyamorian jumalilta, voisi jopa sanoa… Olimme tämän miehen kanssa sen verran erilaisia, ettei meistä mitään paria tullut, eikä ollut tarkoituskaan. Polymentorini hänestä sen sijaan tuli, ja olemme edelleen satunnaisesti yhteyksissä. Hänen läsnäolonsa ja avoimuutensa, kykynsä antautua täysillä tilanteeseen ensikohtaamisesta lähtien tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kokemusta vahvisti varmasti myös hurja kontrasti on/off-mieheen, jonka kanssa en ollut koskaan kokenut vastaavaa läsnäoloa ja henkistä pidäkkeettömyyttä pitkästä yhteisestä historiasta huolimatta.
Opin Polymentoriltani paljon perusasioita polyamoriasta. Opin ymmärtämään, että rakkaus ei vähene jakamalla, päinvastoin. Emmehän ala rakastaa esikoislastakaan vähemmän, kun hänelle syntyy sisaruksia. Ja miksi meillä voi olla paljon rakkaita ystäviä, mutta ei useita romanttis- tai seksuaalissävytteisiä ystävyyksiä? Mikä ystävyydestä muka tekee niin perustavanlaatuisesti erilaista kun se saa ylleen parisuhteen viitan?
Viimeistään tuolloin oivalsin myös, että on suorastaan luonnonvastaista odottaa yhden ihmisen olevan vastaus kaikkiin tarpeisiimme, tai että itse olisimme vastaus jonkun toisen kaikkiin tarpeisiin. Polymentori painotti myös avointa kommunikaatiota kaikkien toimivien suhteiden peruskivenä, osapuolten määrästä riippumatta.
Ymmärsin myös sen, etten aivan solahtaisi siihenkään malliin jota Polymentori minulle tarjoili, vaikka jo tiedostinkin oman kriittisyyteni perinteistä parisuhdekäsitystä kohtaan. Hän kutsui minua ihmissuhdeanarkistiksi, mutta vierastin ajatusta anarkian sekoittamisesta ihmissuhteisiin. Ylipäätään vierastin (ja oikeastaan vierastan edelleen) sitä, että omille ihmissuhteilleen pitäisi hakea mallia ja nimikkeitä jostain oppaista tai luokituksista.
On/off-miehestä erosin, ja myös yhteydenpito Polymentorin kanssa hiipui pidemmäksi aikaa. Alkoi vaihe, jolloin tapasin säännöllisesti, mutta sitäkin intensiivisemmin, vain yhtä miestä – nimittäin uutta terapeuttiani. Ja vasta kun olin oppinut sukeltamaan lapsuuden syvissä vesissä turvallisesti tuettuna ja tunnistamaan ja purkamaan sieltä minuun kietoutuneen kasvuston vaikutuksia, olin valmiimpi nousemaan pintaan, vetämään keuhkoni täyteen uutta ilmaa. Alkaisinko vihdoin olla valmis jättämään lapsuudesta syvälle kaivertuneet uskomukset ja käytösmallit taakse ja voisinko vihdoin ryhtyä kohtelemaan itseäni täysivaltaisena, arvokkaana aikuisena ihmisenä ja naisena?!…